Käsitteitä ja taustamateriaaleja

Suurin osa linkeistä vie pois Suomenlinnan hoitokunnan sivuilta.

• Suomenlinnan hoitosuunnitelma (pdf), 2014
• Suomenlinnan käyttösuunnitelma (pdf), 1974
• Suomenlinnan kestävän matkailun strategia (pdf), 2015
• Tutustu Unescon sivuilla Suomenlinnan OUV-arvoihin (Outstanding Universal Value/Yleismaailmallinen arvo)
• Suomenlinnan suurmaisema. Nykyinen ja tuleva maankäyttö. (pdf), 2011
• Helsingin kaupungin merellinen strategia Helsingin kaupungin sivuilla
• Kansallinen maailmaperintöstrategia (pdf), 2015. Yhteinen perintömme – Vårt gemensamma arv: Kansallinen maailmanperintöstrategia – Nationell världsarvsstrategi 2015 – 2025.
• Yhteistä perintöämme vaalien. Kansallisen maailmanperintöstrategian toimeenpanosuunnitelma vuoteen 2025. (pdf),2016
• Tutustu Hangzhou Declaration -selvitykseen (pdf). Placing Culture at the Heart of Sustainable Development policies, 2013
• The Faro Convention, 2005
• Cultural Heritage Counts for Europe, (pdf) 2015
• Unesco recommendation on the historic urban landscape, 2011
• Kestävän kehityksen tavoitteet 2030
  
• Maailmanperintösopimuksen tulevaisuutta ja sen strategista toteuttamista koskeva toimintasuunnitelma (pdf). (Future of the World Heritage Convention. Strategic Action Plan for the Implementation of the World Heritage Convention 2012-2022.)

Maailmanperintö
Maailmanperintö on ihmiskunnan yhteistä, ainutlaatuista luonnon- ja kulttuuriperintöä, jonka säilyttäminen on arvokasta erityisten historiallisten, esteettisten tai tieteellisten seikkojen takia.

Yleismaailmallinen arvo (OUV, Outstanding Universal Value)
Kohteen arvo on niin poikkeuksellinen, että se ulottuu yli kansallisten rajojen ja sillä on yhteistä merkitystä koko ihmiskunnalle sekä nyt että tulevaisuudessa.

Yleismaailmallinen arvo (OUV) / Suomenlinna
Suomenlinna edustaa sotilasarkkitehtuurin historiassa merkittävällä tavalla aikakautensa yleisiä linnoitusperiaatteita ja sisältää erityispiirteitä. Suomenlinnan linnoittamisen mallina oli 1600- ja 1700-luvuilla laajasti käytetty bastionijärjestelmä, jota sovellettiin paikallisiin olosuhteisiin. 1800-luvulla sitä kehitettiin edelleen ajanmukaisin linnoituslaittein.

Autenttisuus
Autenttisuus on kulttuurisidonnainen arvo, jota esimerkiksi muoto ja suunnitelma, materiaalit, käyttömuodot, perinteet ja tekniikat, sijainti, paikan henki tai tunnelma määrittelevät.

Autenttisuus / Suomenlinna
Suomenlinnan eriaikaiset linnoituslaitteet, niiden väliset maisemavyöhykkeet sekä rakennuskanta eri aikakausilta muodostavat kokonaisuuden, joka on säilyttänyt hyvin ominaispiirteensä niin materiaaleiltaan, rakennustavoiltaan kuin arkkitehtuuriltaankin.

Integriteetti / eheys
Eheydellä tarkoitetaan maailmanperintökohteissa sitä, että kohde on riittävän laaja, ehjä ja moitteettomana säilynyt.

Integriteetti / Suomenlinna
Suomenlinna koostuu eri aikakausina toteutettujen puolustus- ja käyttörakennusten sekä maiseman arkkitehtonisesta ja toiminnallisesta kokonaisuudesta. Maailmanperintökohde sisältää alkuperäiset linnoitukseen kuuluneet saaret ja on riittävän laaja muodostamaan ehjän ja kohteen arvot sisältävän kokonaisuuden.

Suoja-alue
Kohdetta ympäröivä alue, joka tarjoaa lisäsuojaa kohteelle sen välittömässä läheisyydessä, sen tärkeiden näkyminen osalta ja muilta kohteen olennaisten ominaisuuksien kannalta.

Hoito- ja käyttösuunnitelma
Hoito- ja käyttösuunnitelma ohjaa kohteen käyttöä ja hoitoa. Se on osa valtion vastuullista maailmanperintökohteen hoitoa.

Kausiraportointi
Kuusivuosikausittain tehtävä selvitys maailmaperintösopimuksen soveltamisesta ja kohteiden tilasta

Maailmanperintökasvatus
Maailmanperintökohteisiin liittyvien arvojen, tietojen ja taitojen opettamista kutsutaan maailmanperintökasvatukseksi. Sen perimmäisenä tarkoituksena on lisätä ymmärrystä maailmanperinnön ainutkertaisuudesta, jotta myös tulevat sukupolvet voisivat nauttia siitä.

Maailmanperintökasvatus pyrkii kannustamaan tulevaisuuden päättäjiä osallistumaan maailmanperintömme suojelemiseen sekä mahdollistamaan sen, että heillä olisi tarvittavat tiedot ja taidot torjua maailmanperintöömme kohdistuvia uhkia.

Kestävä matkailu
YK:n alainen maailman matkailujärjestö UNWTO määrittelee kestävän matkailun seuraavasti: ”Matkailu, joka ottaa huomioon niin nykyiset kuin tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset keskittyen kävijöiden, elinkeinon, ympäristön ja paikallisyhteisön tarpeisiin.”

Maailmanperintökohteiden valinnan kriteerinä ovat yleismaailmalliset arvot ja merkittävyys (Outstanding Universal Value). Suomenlinnan merkittävyyttä on kuvailtu, kun Suomenlinna liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Unescon kriteereiden mukaan Suomenlinna edustaa sotilasarkkitehtuurin historiassa merkittävällä tavalla aikakautensa yleisiä linnoitusperiaatteita ja sisältää erityispiirteitä. Suomenlinnan linnoittamisen mallina oli 1600- ja 1700-luvuilla laajasti käytetty bastionijärjestelmä, jota sovellettiin paikallisiin olosuhteisiin. 1800-luvulla sitä kehitettiin edelleen ajanmukaisin linnoituslaittein.

Suomenlinnan yleismaailmalliset arvot ja merkittävyys ovat luettavissa kokonaisuudessaan Unescon sivuilla.

Maailmanperintökohteilta vaaditaan myös autenttisuutta ja eheyttä eli integriteettiä. Maailmanperintökohteen eheydellä viitataan siihen, että kohde on riittävän laaja, ehjä ja moitteettomana säilynyt. Suomenlinnassa eheys muodostuu eri aikakausina toteutettujen puolustus- ja käyttörakennusten sekä maiseman arkkitehtonisesta ja toiminnallisesta kokonaisuudesta. Maailmanperintökohde sisältää alkuperäiset linnoitukseen kuuluneet saaret ja on riittävän laaja muodostamaan ehjän ja kohteen arvot sisältävän kokonaisuuden.

Autenttisuus on puolestaan kulttuurisidonnainen arvo. Suomenlinnassa se merkitsee eriaikaisten linnoituslaitteiden, niiden välisten maisemavyöhykkeiden sekä eri aikakausien rakennuskannan muodostavaa kokonaisuutta, joka on säilyttänyt hyvin ominaispiirteensä niin materiaaleiltaan, rakennustavoiltaan kuin arkkitehtuuriltaankin.

Arkeologinen kulttuuriperintö
Arkeologisella kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan maassa tai vedessä säilyneitä, ihmisen toiminnasta esihistoriallisena tai historiallisena aikana syntyneitä rakenteita, muodostumia ja löytöjä eli muinaisjäännöksiä. Ne ovat osa vanhinta kulttuuriympäristöämme, jota tutkitaan ensisijaisesti arkeologian menetelmin. Myös muinaisjäännöksiä koskeva arkistoaineisto on osa arkeologista kulttuuriperintöä.

Arvo ja merkittävyys
Rakennetun kulttuuriympäristön ja kulttuurimaisemien arvoa määriteltäessä puhutaan mm. historiallisista, rakennushistoriallisista, arkkitehtonisista, rakennusteknisistä, taiteellisista ja maisemallisista arvoista. Kohteen arvon määrittämisessä (arkikielessä myös arvottaminen) käytetään vakiintuneita kriteerejä. Alueiden ja kohteiden hoito ja suojelu perustuu tunnistettuihin arvoihin ja niiden valtakunnalliseen, maakunnalliseen tai paikalliseen merkittävyyteen.

Konservointi
Konservointi on kohteen (rakennuksen, rakennusosan, esineen, taideteoksen, pinnan, materiaalien) käsittelyä siten, että edistetään sen säilymistä. Konservoinnilla pyritään pysäyttämään kohteen vaurioituminen. Konservointia tekevät erityisen koulutuksen saaneet konservaattorit, joilla on eri materiaalien säilymiseen, patinan varjelemiseen, eri aineiden ja materiaalien yhteensopivuuteen ja poistettavuuteen liittyvää erikoisosaamista. Konservointi perustuu kohteen ja menetelmien tutkimukseen. Tehdyt toimenpiteet dokumentoidaan tarkasti. Konservointi kohdistuu aina materiaaliin ja edellyttää paitsi kohteen, myös aikaisempien lisäysten ja muutosten tuntemista.

Kulttuuriomaisuus
Kulttuuriomaisuus on omaisuutta, jolla on huomattava merkitys kansojen kulttuuriperinnölle. Kulttuuriomaisuutta ovat arvokkaat taide- ja esinekokoelmat, valokuvat, kirjat ja muut painetut aineistot, äänitteet, elokuvat, arkistokokonaisuudet, rakennukset ja niiden kiinteät sisustukset, rakennetut alueet sekä muinaisjäännökset.

Kulttuuriperintöyhteisö
Kulttuuriperintöyhteisö tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka arvostavat tiettyjä kulttuuriperinnön piirteitä, joita he haluavat julkisen toiminnan puitteissa ylläpitää ja välittää tuleville sukupolville.

Restaurointi
Restauroinnilla tarkoitetaan erityisesti rakennuksen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon säilyttävää korjaamista. Myös laajempia kokonaisuuksia kuten rakennusryhmiä tai puutarhoja voidaan restauroida. Restaurointi on prosessi, jonka tavoitteena on turvata kohteen tunnistettuja ja vaalittavia arvoja. Jotta restaurointia voidaan suunnitella, kohteen ominaisuuksista ja säilytettävistä piirteistä on oltava tutkittuihin tietoihin perustuva selkeä käsitys. Korjaus- ja muutostoimenpiteet valitaan, mitoitetaan ja kohdistetaan restauroinnin tavoitteiden kannalta edullisimmalla tavalla, arvioiden niiden vaikutuksia kohteeseen. Restaurointiin kuuluu kohteen ja sille tehtävien toimenpiteiden dokumentointi ja tiedon tallentaminen.

Säilyttäminen
(Rakenteellisesti käypää) alkuperäistä, eri-ikäistä rakennetta ja materiaalia pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon.

Antikvaariset arvot
Historialliset
Kulttuurihistorialliset
Arkeologiset
Rakennusarkeologiset

Arkkitehtoniset arvot
Rakennustekniset
Materiaaliset

Esteettiset arvot
Maisemalliset
Puutarhataiteelliset

Luontoarvot

Monimuotoisuus

Käyttöarvot
Voimavara (esim. työ, asuminen..)
Virkistys (henkinen ja fyysinen), matkailu, opetus, tutkimus)
Taloudelliset (esim. vuokrat, ostovoima)

Sosiaaliset
Kulttuuriset
Yhteisölliset

Ekologiset

Symboliset ja muistoarvot

Maisema
Muodostuu elollisista ja elottomista tekijöistä sekä ihmisen tuottamasta vaikutuksesta, jotka ovat ns. maiseman perustekijöitä, niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä maiseman visuaalisesti hahmotettavasta ilmiasusta, maisemakuvasta.

Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisema tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja / tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

Maisemaa voidaan tarkastella visuaalisena, toiminnallisena ja rakenteellisena kokonaisuutena.

Maisemanhoito
Toimintaa, jolla kestävän kehityksen näkökulmasta varmistetaan maiseman säännöllinen hoitaminen ja jolla ohjataan ja yhteensovitetaan yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kehityksen aiheuttamia muutoksia.

Maisemansuojelu
Tarkoittaa maiseman erityis- tai ominaispiirteiden säilyttämistä ja ylläpitoa toimenpitein, jotka ovat perusteltuja luonnonmuotojen ja/tai ihmisen toiminnan perinnearvon vuoksi.

Maisemavaikutus
Maisemavaikutus koostuu muutoksista maiseman rakenteessa, luonteessa ja laadussa. Visuaaliset vaikutukset ovat yksi maisemavaikutusten osajoukko.

Suurmaisema / Suomenlinna
Linnoitussaaria ympäröivä maisema

Julkinen rahoitus
Valtiolta tai kunnalta tuleva rahoitus

Kestävä matkailu
Kestävä matkailu ottaa huomioon niin nykyiset kuin tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset keskittyen kävijöiden, elinkeinon, ympäristön ja paikallisyhteisön tarpeisiin. Suomenlinnan kestävän matkailun strategia Unescon kestävän kehityksen matkailustrategian pohjalta 

Korjausvelka
Kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että tarpeelliset korjaukset ovat jääneet tekemättä.

Kustannusvastaavuus
Maksullisten palvelujen maksutuloilla katettavat palvelujen järjestämisestä aiheutuvat kulut

Kävijä
Kävijä on henkilö, joka matkustaa tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelee siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden ajan, ja jonka matkan tarkoituksena on muu kuin sellaisen toiminnan harjoittaminen, josta maksetaan korvausta matkan kohteena olevassa paikassa.

Suomenlinnan kävijät voidaan jakaa kahteen pääryhmään: vapaa-aikaa ulkoillen viettäviin kaupunkilaisiin sekä nähtävyyteen tutustumaan tulleisiin matkailijoihin. Näiden lisäksi linnoitukseen tullaan myös opintoretkille, kokouksiin ja juhlatilaisuuksiin.

Kävijähallinta
Käytäntö, joka varmistaa, että kävijä voi saavuttaa kohteessa laadukkaan kokemuksen kestävällä tavalla. Kävijähallinnalla tarkoitetaan muun muassa sitä, että kävijöitä ohjataan halutuille reiteille, koska näin voidaan parantaa kohteen kulutuskestävyyttä ja minimoida asukkaille ja kävijöille matkailusta aiheutuvia haittoja. Suomenlinnassa linnoituksen herkimpiä kohtia voidaan suojata kävijähallinnan keinoin.

Matkailun paikallistaloudelliset vaikutukset
Matkailun paikallistaloudellisilla vaikutuksilla tarkoitetaan kävijöiden rahankulutusta kohteessa ja sen lähialueella sekä kulutuksesta johtuvia välittömiä, välillisiä ja kerrannaisia vaikutuksia.

Omarahoitus
Se osuus kustannuksista, jonka organisaatio itse rahoittaa

Paikallisyhteisö / Suomenlinna
Paikallisyhteisön ytimessä ovat saaren asukkaat, toimijat, työntekijät ja laajemmin paikallisyhteisöön voidaan lukea muun muassa vakituiset käyttäjät ja muut helsinkiläiset.

Liisa Eerikäinen et al.: Viaporista Suomenlinnaksi. Multikustannus 2006.

Ove Enqvist ja Heikki Tiilikainen: Linnakesaaret. Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa. Tammi 2014.

Olof af Hällström: Sveaborg, Viapori, Suomenlinna. Anders Nyborg, 1986.

Alpo Juntunen: Sveaborg – Helsingin suoja ja Pietarin etuvartio 1808-1918. Docendo 2017.

Rainer Knapas: Linnoitusten rakentaminen ja sotilasarkkitehtuuri 1721-1801. Teoksessa Ars, Suomen taide 2. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1988.

V.-P. Suhonen (toim): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle. SKS, 2011.

ICOMOSin Suomen osasto ry, Margaretha Ehrström & Kirsti Kovanen: Kaikkien yhteinen kulttuuriperintö Osallistumisen mallintaminen -hanke 2018 – 2019, 2020. Avaa raportti tästä linkistä (pdf).