Arboristiopiskelijat apuna Suomenlinnassa

Vesipisarat lentelevät, kun vaahteran oksa putoaa pehmeästi humahtaen kiveykselle. Oksan irtoamisen syynä ei kuitenkaan ole Suomenlinnaa riepotteleva kova tuuli ja lähes vaakasuoraan piiskaava sade, vaan korkealla puussa työskentelevä arboristiopiskelija. Saha puree puuhun, ja kuivuneet oksat putoilevat maahan. Viereisessä tammessa vihreän lehtimeren keskellä kiiltelee märkänä punainen huomiovärityöasu, kun toinen opiskelija siirtyy rungolla hieman ylemmäs.

Tykistölahden kupeessa Ruotsinsalmen taistelun muistomerkin ympärillä on kunnolla työn tuntua, sillä puiden parissa työskentelee toistakymmentä ihmistä. Linnoituksessa on tällä viikolla tehty puidenhoitoa Suomenlinnan hoitokunnan ja Hyria koulutuksen yhteistyönä, ja kaikkiaan 13 arboristiopiskelijaa on viettänyt saarella kaksi päivää harjoittelemassa tulevaan ammattiinsa.

– Tämä on uudentyyppistä yhteistyötä meidän ja Hyrian välillä. Meillä on aiemminkin ollut yhteyksiä Hyriaan, ja nyt oppilaitoksesta kysyttiin, voisivatko he järjestää koulutuspäivän täällä. Homma toteutui sitten aika nopealla aikataululla. Molemmille on tästä etua; opiskelijat saivat mielenkiintoisen harjoittelukohteen ja hoitokunta hyvää apua. Jo ensimmäisenä päivänä saatiin paljon aikaan, ja ryhmä myös yöpyi saarella, kertoo opiskelijoiden työtä seuraava työnjohtaja Asko Jääskeläinen hoitokunnasta.

– Nyt tehdään viimeisiä harjoituksia ennen kuin opiskelijat muutaman viikon päästä antavat näyttönsä tästä osaamisalueesta. Tavoite on, että ryhmä valmistuu arboristeiksi marraskuussa, sanoo kouluttaja Henri Enroos Hyriasta.

– Periaatteessa tämä on arboristin normaalityötä. Nämä ovat vanhoja puita, joihin tulee kuivia oksia. Pyrimme lisäämään turvallisuutta poistamalla näitä oksia, jotka voisivat omia aikojaan pudotessaan aiheuttaa vahinkoa. Samalla kohennamme puun ulkoasua. Jos puu vaikuttaa oikein huonokuntoiselta, voimme lisäksi parantaa sen myrskynsietoa pienentämällä latvaa, millä vähennetään tuulipinta-alaa. Tässä kohteessa emme kuitenkaan tee sen tapaista työtä, jatkaa Henri.

Hän kehuu Suomenlinnaa hienoksi kohteeksi arboristin kannalta.

– Kyllähän Helsingissä on muuallakin vanhoja puita, mutta tämä on kohteena ainutlaatuinen, ja puut ovat täällä maisemallisesti erittäin merkittävässä asemassa. Tällaisessa kohteessa työskenteleminen on opiskelijoille elämys, ja samalla tämä auttaa ryhmääntymisessä.

Henrin mukaan arboristin työssä verkostoituminen on erityisen tärkeää, sillä monet toimivat yrittäjinä ja työkeikan saatuaan kokoavat kollegoista sopivan ryhmän aina tarpeen mukaan.

Tämänkertainen harjoittelu Suomenlinnassa ainakin karaisee opiskelijoita työskentelemään haastavassa säässä, sillä ensimmäisen päivän kaunis kesäinen sää vaihtui seuraavana päivänä vahvasti syksyiseksi.

– Jos tuulee oikein kovaa, on vähän epävarmaa saako puussa työskennellessä otettua riittävän tukevaa asentoa. Meillä on käytössä terävät sahat, joten otteen lipsuminen ei ole hyvä juttu. Turvallisuutta ei riskeerata, selventää Henri.

– Juuri tässä kohtaa on yllättävänkin tyyntä, sillä muuri suojaa tuulelta. Sadetta kyllä tulee. Tämä on kuitenkin ammatin arkea maisemanhoidossa, työt pitää tehdä vaikka toki aina turvallisesti, pohtii Asko.