Sotamuseon Maneesin uudet ovet

Sotamuseon Maneesin ohi kulkiessa huomio kiinnittyy oviin. Oviaukoissa väliaikaisesti olleet vaneriovet ovat poissa, ja tilalle ovat ilmestyneet näyttävät massiivipuuovet. Korkeat ja leveät ovet istuvat tiiliverhoillun rakennuksen ilmeeseen saumattomasti. Kokonaisuus on hiottu yksityiskohtia myöten, kuten ovien alareunojen potkulaudat ja niiden kiinnityksessä käytetyt kuparinaulat osoittavat.

Komean ilmestyksen taustalla on paljon suunnittelua ja vähintään yhtä paljon sahanpurun ja lastujen tuoksuista työtä hoitokunnan puutyöverstaalla. Uniikin kohteen luonne vaati paljon ajatustyötä varsinaista puusepäntyövaihetta valmisteltaessa: miten rakenne liitoksineen ja muine ratkaisuineen pitäisi toteuttaa? Yksi asia oli kuitenkin varma jo alussa: ovet tehdään laadusta tinkimättä.

– Päätimme, että teemme kunnon massiivirakenteen eikä vaneriverhoiltuja rautaovia, jollaiset Maneesiin oli jossain vaiheessa alkuperäisten ovien tilalle asennettu. Teimme siis perinteiden mukaisen ratkaisun, joka oli työläämpi toteuttaa mutta rakennuksen historialle ja luonteelle sopivampi, kertoo ovet valmistanut puuseppä Tomi Blomqvist.

– Tällä toteutustavalla rakennuksen arvoa kunnioitetaan ja jopa lisätään aiempaan oviratkaisuun verrattuna, täydentää työnjohtaja Antti Lahtinen.

Osaaminen laajalti käytössä

Ovet ovatkin erinomainen esimerkki sekä hoitokunnasta löytyvästä ammattitaidosta että sujuvasta yhteistyöstä.

– Kaikkien mukana olleiden osaamista on pyritty käyttämään mahdollisimman tehokkaasti, ja tässä myös onnistuttiin, sanoo uusimista koordinoimassa ollut korjausrakentamisen asiantuntija Sampo Ahola.

Tomi hahmotteli päätettyjen suuntaviivojen pohjalta ovien piirustukset, joihin rakennuttaja-arkkitehti Tiina Koskenniemi antoi restaurointiyksikön näkökulmaa.

– Puumateriaali tilattiin Fiskarsilta, josta aiempien kokemusten mukaan on tullut laadukasta eli mahdollisimman tiheää, suorasyistä ja oksatonta puuta. Myös lankkujen leveys oli tärkeää. Halusin vähintään 300 millimetriä leveää tavaraa, ja osa olikin lähes 400 millimetrin levyistä, selvittää Tomi.

Perinteinen puusepäntyö kunniassa

Saatua puumateriaalia on työstetty monipuolisesti halutun lopputuloksen saamiseksi. Esimerkiksi kaariosia on tehty laminoimalla, ja osien liittämisessä toisiinsa on käytetty perinteisiä puusepänliitoksia. Tomi kertoo käyttäneensä runsaasti liimarakenteita puun elämisen vähentämiseksi.

– Jos ovissa olisi käytetty paljon isoja yksittäisiä kappaleita, eläminen olisi rajumpaa eivätkä ovet pysyisi niin hyvin mitoissaan. Ongelma tulisi todennäköisesti esiin varsinkin ovien yläosien kaaripaloissa. Olen kyllä valmistautunut menemään Maneesille säätöhommiin, joita saattaa tulla ovien eliniän ensimmäisinä vuosina, pohtii Tomi.

Lähtökohtana työssä on ollut, että ovet pysyvät mitoissaan niin hyvin kuin mahdollista. Sitä edellyttää myös nykyaikaisten lukkojen ja heloituksen käyttö.

– Meillähän on myös korjausvastuu ovista, ja voimme helposti seurata, miten rakenteet kestävät. Jos ovia hoidetaan kunnolla eli esimerkiksi huoltomaalataan säännöllisesti, 50 vuotta ei ole niille ikä eikä mikään.

Kun ovet oli saatu puuvalmiiksi, ne pintakäsiteltiin pellavaöljymaalilla. Maalaus tehtiin hoitokunnan omalla verstaalla. Maalipinta patinoituu ensimmäisten vuosien kuluessa ja asettuu nykyistäkin paremmin vanhan rakennuksen kokonaisilmeen mukaiseksi.

Ovien uusiminen ei ole missään vaiheessa vaikuttanut Maneesin aukioloon. Työssä on siis jouduttu ottamaan huomioon myös oviaukkojen jatkuva käyttö kulkureittinä. Tomi Blomqvist antaakin museon väelle kiitosta joustavuudesta.

Suunnitteluineen noin vuoden kestäneen projektin tuloksena Maneesissa on nyt komeat ovet.