Arvot
Hoito- ja käyttösuunnitelmalla pyritään vastaamaan siihen, miten Suomenlinnan arvot maailmanperintökohteena säilytetään tulevina vuosikymmeninä. Erityisten yleismaailmallisten arvojen lisäksi Suomenlinnassa vaalitaan paikkakohtaisia arvoja.
Suomenlinnan arvot maailmanperintökohteena
Unescon yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi hyväksyttiin vuonna 1972. Yleissopimuksen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville. Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on kansojen välisen yhteistyön avulla tunnistaa, vaalia, säilyttää ja esitellä maailman keskeistä kulttuuri- ja luonnonperintöä.
Maailmanperintö on koko ihmiskunnan yhteistä pääomaa, ja siten sen suojelu on kaikkien valtioiden asia. Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987.
Jokainen maailmanperintölistalle kirjattava kohde edustaa erityisiä yleismaailmallisia arvoja – pelkkä kansallinen merkittävyys ei riitä. Kulttuurikohde voi esimerkiksi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi, tietyn kulttuurin perinteinen asutus, inhimillisen luovuuden mestariteos tai muuhun inhimillisen kulttuurin osa-alueeseen liittyvä kohde.
Kohteelle määritellyn erityisen yleismaailmallisen arvon säilyttäminen on ehdoton edellytys maailmanperintöluettelossa pysymiselle. Suomenlinnan hoito- ja käyttösuunnitelmalla pyritään vastaamaan siihen, miten Suomenlinnan arvot maailmanperintökohteena säilytetään tulevina vuosikymmeninä.
Suomenlinna liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Perusteena oli kriteeri (iv), joka tarkoittaa merkittävää historiallista aikakautta edustavaa rakennustyyppiä, arkkitehtonista tai teknologista kokonaisuutta tai maisemaa. Suomenlinnan merilinnoitus edustaa merkittävällä tavalla 1600- ja 1700-luvun yleisiä linnoitusperiaatteita, ja se sisältää myös erityispiirteitä.
Suomenlinnan paikkakohtaiset arvot
Erityisten yleismaailmallisten arvojen lisäksi Suomenlinnassa vaalitaan monia paikkakohtaisia arvoja. Merilinnoitus on monipuolinen, nykyaikainen ja historiallinen kokonaisuus, mikä toteutuu moniulotteisissa
arvoissa.
Arvoja käsiteltiin hoito- ja käyttösuunnitelman työpajoissa, ja niiden pohjalta paikkakohtaiset arvot kiteytettiin neljäksi kokonaisuudeksi. Tärkeimmiksi koetut arvot kumpusivat Suomenlinnan erityisestä yleismaailmallisesta arvosta tai tukivat sitä.
Linnoituksen ominaispiirteet ja vaiheet ovat näkyvissä materiaaleissa, rakennustavoissa ja arkkitehtuurissa. Uudet käyttötarkoitukset eivät ole muuttaneet monumenttia vaan muodostavat kukin oman ajallisen kerrostumansa.
Autenttisuus ei tarkoita ainoastaan alkuperäisen materiaalin, muodon tai käytön säilyneisyyttä. Autenttisuuden säilyttäminen edellyttää Suomenlinnan arvojen ja ominaispiirteiden ymmärtämistä ja arvostamista kaikessa toiminnassa, korjauksissa ja muutoksissa.
Autenttisuus on aistittavissa paikan henkenä. Suomenlinnan vahva paikan henki syntyy sen monimuotoisuudesta: linnoituksen toiminnoissa, rakennuksissa ja maisemassa läsnä olevasta historian ja nykyhetken välisestä suhteesta.
Suomenlinnassa arvokkaaksi koetaan hyvin säilynyt, eri aikakausia edustavien puolustus- ja käyttörakennusten sekä maiseman arkkitehtoninen ja toiminnallinen kokonaisuus.
Historian eri kerrokset näkyvät Suomenlinnassa usein kylki kyljessä, ja ihmiset kokevat tämän tärkeäksi. Historian vaiheet ovat luettavissa materiaaleissa ja muodoissa.
Osa rakennuksista palvelee edelleen alkuperäistä tarkoitustaan, ja toisille on löytynyt uusia, historiaa kunnioittavia käyttötarkoituksia. Vuosisatojen aikana tapahtuneiden muutosten jälkeen Suomenlinna on edelleen eheä ja elinvoimainen.
Suomenlinna on omaleimainen kaupunginosa. Se on sekoitus kyläyhteisöä, telakka-aluetta ja historiallista monumenttia. Linnoitus on elävä kaupunginosa, jonka historiallisesti arvokkaissa rakennuksissa asutaan pitkään, jopa yli sukupolvien.
Suomenlinna on hyvä kasvuympäristö, jossa asuu eri taustoista tulevia ihmisiä. Se on laajasti kiinnostava ja helposti saavutettava kaikkina vuodenaikoina. Sekä asukkaat että kävijät arvostavat Suomenlinnassa erityisesti sen historiaa ja saaristoluontoa.
Palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien säilymistä saarilla pidetään tavattoman tärkeänä. Suomenlinnan ei haluta muuttuvan ulkoilmamuseoksi.
Suomenlinna on historiallinen monumentti, mutta myös elävä kaupunginosa asukkaineen ja palveluineen. Asukkaiden lisäksi Suomenlinnassa on historiallista ympäristöä, liiketoimintaa, opetusta, telakkatoimintaa ja viranomaistoimintaa.
Hoitokunta tukee erilaisten, toisistaan poikkeavienkin toimintojen ideointia ja toteuttamista Suomenlinnassa. Sopusointu eri toimintojen ja arvojen välillä on lähtökohtana uusia käyttöjä pohdittaessa. Kulttuurihistoriallisten, arkkitehtonisten ja maisemallisten arvojen säilyminen täytyy taata myös muutoksissa.