Ruotsalainen aikakausi (1748–1808)
Ruotsalaisella kaudella Viaporista kasvoi nopeasti elinvoimainen varuskuntayhteisö.
Nykyisen Suomenlinnan linnoitustyöt alkoivat Augustin Ehrensvärdin johdolla vuonna 1748. Linnoitus sai nimen Sveaborg, joka suomeksi kääntyi Viaporiksi.
Ruotsin valtion mittavimpaan rakennushankkeeseen osallistui tuhansia sotilaita, käsityöläisiä ja vankeja. Ensimmäiset linnoituslaitteet sijaitsivat Kustaanmiekan ja Särkän saarilla. Viaporista tuli varikkolinnoitus, jonka telakalla rakennettiin uusimman sotatekniikan mukaisia aluksia nopealiikkeisen saaristolaivaston käyttöön. Vuonna 1788 Venäjän ja Ruotsin välille puhkesi sota, ja linnoitus toimi Ruotsin avomeri- ja saaristolaivaston tukikohtana.
Linnoitustyöstä alkoi Helsingin ja koko Suomen alueella kulttuurinen ja taloudellinen nousukausi, sillä Ruotsi pyrki kehittämään itäisen osansa kaupunkeja, kauppaa ja maataloutta. Helsinki oli linnoitustyön alkaessa vaatimaton pikkukaupunki, mutta Viaporista kasvoi nopeasti sotilaiden ja siviiliväestön asuttama kaupunkiyhdyskunta ja elinvoimainen kulttuurin keskus. Helsingin porvaristo vaurastui kauppaamalla linnoitus- ja telakkatyömaalle rakennus- ja elintarvikkeita.