Suomalainen aikakausi (1918–)
Suomalaisella kaudella Suomenlinnan käyttötarkoitus alkoi muuttua.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomi itsenäistyi ja ajautui lyhyeen mutta veriseen sisällissotaan. Venäläiset poistuivat linnoituksesta keväällä 1918, ja se nimettiin Suomenlinnaksi. Synkkä vaihe linnoituksen historiassa elettiin vuosina 1918–1919, kun sen tyhjiksi jääneisiin kasarmeihin sijoitettiin tuhansia sisällissodan vankeja. Kulkutaudit ja heikko muonitus koituivat monen vangin kohtaloksi.
Itsenäistymisen alkuvuosina linnoituksesta kaavailtiin teollisuusaluetta. Linnoituksen antikvaariset arvot kuitenkin nähtiin niin arvokkaina, että Kustaanmiekan ja Susisaaren saarista tehtiin museoalue valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1919. Museoalueen valvonta ja kunnostustyöt uskottiin Museoviraston edeltäjälle Muinaistieteelliselle toimikunnalle. Linnoituksen kuntoa alkuvuosina luonnehdittiin erittäin huonoksi: muurit ja rakennukset olivat sortumassa.
Museoalueen rinnalle venäläisten linnoitteiden ja tykistöasemien varaan alkoi myös rakentua suomalainen varuskunta, jonka hallinto jäi puolustusministeriölle. Vuoden 1929 asetuksen mukaan alueelle ei saanut rakentaa ilman puolustusministeriön kirjallista lupaa. Viimeisen kerran linnoitus joutui puolustuskäyttöön toisen maailmansodan aikana ilmavalvontakeskuksena ja sukellusvenetukikohtana. Toisen maailmansodan aikana linnoituksessa toimi myös rannikkotykistö.
Sodan jälkeen Suomenlinnan matkailulliseen merkitykseen asetettiin suuria toiveita. Kulkulupapakko purettiin, ja Helsingin olympialaisiin matkustaneet vieraat saapuivat linnoitukseen uudella, Suomenlinnan telakalla rakennetulla lautalla. Kävijämäärät eivät kuitenkaan lähteneet nousuun ennen kuin pääsymaksusta luovuttiin vuonna 1963.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomenlinnan aluetta hallinnoivat Museoviraston edeltäjä Muinaistieteellinen toimikunta, puolustusministeriö ja valtion laivatelakka Valmet Oy. Museoviraston ja Puolustusministeriön alueet siirtyivät vastaperustetun Suomenlinnan hoitokunnan hallintaan vuonna 1973. Hoitokunta käynnisti mittavan restaurointityön vuonna 1974 valmistuneen käyttösuunnitelman pohjalta. Vuoden 1975 valtioneuvoston päätös linjasi Suomenlinnan suojelun ja käytön tavoitteet.
Vuonna 1991 Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon esimerkkinä oman aikakautensa eurooppalaisesta sotilasarkkitehtuurista.
Kuva: Bonin von Volker / Helsingin kaupunginmuseo (1955)