Tuija Lind: Suomenlinnan arvot, miten säilyttää ne?

Suomenlinnan status maailmanperintökohteena velvoittaa säilyttämään paikan jälkipolville. Historiallisten kohteiden kehittämisen pohjana on aina arvokeskustelu. Ensin on määriteltävä, mikä on Suomenlinnassa arvokasta, jotta sen voi säilyttää.

Suomenlinnalla on eittämättä historiallinen arvo. Paikka todistaa valtasuhteita ja sodankäyntiä sekä on tärkeä osa laivanrakentamisen historiaa. Sen kolmelta vuosisadalta peräisin olevat linnoituslaitteet ja rakennukset liittyvät Suomen historiaan. Fyysiset puitteet on helppo todeta arvokkaaksi. Ne ovat jotain konkreettista. Ylläpidettynä ja taidolla restauroituna rakennukset säilyvät myös tulevaisuuteen.

Suomenlinnalla on myös käyttöarvo. 1970-luvulla syntyneiden suunnitelmien mukaan paikkaa on kehitetty elinvoimaisena yhteisönä. Suomenlinnasta ei haluttu ulkoilmamuseota vaan asuin- ja työympäristö, joka on samalla virkistyspaikka ja nähtävyys. Kun käyttö suunnitellaan rakennusten ehdoilla, rakennusperintöä sekä säilytetään että hyödynnetään.

On tärkeää ymmärtää muutosten vaikutus pysyvinä pitämiimme arvoihin. Käyttöarvo voi olla myös uhka historiallisille arvoille ja aitoudelle. Itse koen kasvavat kävijämäärät uhkaksi Suomenlinnan maisemalle ja tunnelmalle ja toivon, että Suomenlinnan suosio matkailukohteena ei uhkaa näitä arvoja.

Eheys ja aitous ovat kriteereitä, jotka liitetään erityisesti maailmanperintökohteisiin. Suomenlinnaa voi pitää eheänä, sillä itse linnoitus ja sitä ympäröivä merimaisema ovat niin hyvin säilyneet, että linnoituksen alkuperäisen idean voi edelleen hahmottaa. Kokonaisuuteen rakennetut lisäykset on tarkoituksella suunniteltu niin, etteivät ne kiinnitä huomiota itseensä.

Suomenlinnan aitouden määrittely on monimutkaista. Suomenlinna on kokonaisvaltainen kokemus. Aitous koostuu monesta osatekijästä ja niiden välisestä tasapainosta. Se syntyy myös vastakkaisuuksista, suunnitellusta ja sattumanvaraisesta, pysyvästä ja tilapäisestä, vaalitusta ja villiintyneestä. Se muodostuu monimuotoisuudesta.

Suomenlinnan maisema rakentuu suojeltujen pisteiden välitiloista, kasveista ja kenttäkivistä, puistoista ja joutomaasta. Välitilat ovat kuin tavuviivoja, jotka pitävät kokonaisuutta kasassa. Niiden aitousaste koostuu yksityiskohdista, sekä ihmisistä joille Suomenlinna tarjoaa kiinnekohdan.

Suomenlinna voi olla muistojen paikka. Linnoitus on monen koti, työpaikka tai koulu. Se tarjoaa lähes jokaiselle jotain mielenkiintoista tai nautinnollista. Paikan henkeen kuuluu ajoittainen rauha – mahdollisuus yksityisyyteen meren äärellä.

Mitä sinä arvostat Suomenlinnassa?

Tuija Lind
yliarkkitehti
Suomenlinnan hoitokunta